Missing Italy

Joskus, kun ulkona on oikein kylmää ja tuulista, muistelen haikeudella Italiassa vietettyä kevättä. Ei siksi, etten viihtyisi Lontoossa, vaan siksi, että viihdyin niin hyvin Firenzessä. Ilmastokin oli mulle aivan täydellinen: helmi-maaliskuussa pärjäsi villapaidalla ja nahkatakilla, maaliskuun lopussa sai jo vaihtaa kevyisiin takkeihin ja huhtikuussa pärjäsi välillä jo topilla. Toukokuussa alkaneet shortsikelit sitten kestivätkin koko kesän.

Yhdessä vaiheessa oli jopa niin kuuma, ettemme uskaltautuneet ulos kuin ennen kahtatoista tai sitten illalla seitsemän jälkeen - meinasin kerran pyörtyä matkalla maauimalaan, kun jouduimme kävelemään kadun aurinkoisella puolella +40 asteessa. Ylikuumat päivät korvasivat kuitenkin täydellisen lämpimät illat: kuunpimennyksen katselu keskellä yhtä maailman kauneimmista kaupungeista, yölliset retket kukkulalla sijaitsevaan Fiesoleen tai keskiyön jätskinhakureissut (italialainen gelato on maailman parasta!). Italia, ti voglio tanto bene!